Ossilla on jo työpäivä takana, kun muut vasta heräävät

Postin varhaisjakajat tekevät itsenäistä yötyötä samalla, kun muu Suomi vielä nukkuu. Duunitorin Martina Mutikainen kulki Ossin matkassa hänen työvuoronsa ajan ja tutustui työhön, jossa liikutaan kaupungin hiljaisilla kaduilla säästä riippumatta.

Klo 1.00: Lehtien lastaus ja moikat työkaverille

Kello on kääntynyt jo yön puolelle, mutta Suomen kesäyö on yhä valoisa. Postin työtakkiin pukeutunut Ossi kaartaa virkeänä Viikin jakelukeskuksen pihaan valmiina työvuoroon, jotta muut saavat nauttia aamun lehdestä kahvinsa kera. Jakelukeskus heräilee vähitellen uuteen aamuun, vaikka kaduilla vallitsee vielä hiljaisuus. Ossi vaihtaa ulkona lyhyesti kuulumiset työkaverinsa kanssa, kunnes suuntaa pakkaamaan jakelulehdet pyörän laukkuihin. ”Tarkastan aina työvuoron alussa Pomo-sovelluksestamme, kuinka paljon ja minne lehtiä jaetaan tänään.” Ossin työnkuvaan kuuluu aamupalapöydästä tuttujen sanomalehtien varhaisjakelu. Tyypillisesti jaettavat lehdet ovat Helsingin Sanomat, Kauppalehti ja HBL.   ”Voin itse vaikuttaa siihen, missä järjestyksessä jaan tuotteet. Tavallisesti minulta menee tähän noin kahdesta viiteen tuntia.”  Kun pyörän laukut on täytetty, yön kierros voi alkaa.

Klo 2.00–4.00: Tuttu reitti etenee ripeästi pyörän selästä

Jaettavia reittejä tehdään pyörällä, jakelukärryllä, sähkömoposkootterilla tai autolla. Ossi aloitti vuosi sitten työt vuorottajana, jolloin jaettavia reittejä oli useampia. ”Kun nykyiselle reitilleni etsittiin uutta jakajaa, pyysin vaihtoa tähän. Tällä hetkellä teen vain tätä yhtä reittiä, sillä se sopii itselleni parhaiten.” Reitti on siis tuttu, ja Ossi polkee tottuneesti pyörällään tyhjää katua pitkin. Työ yllättää monet fyysisyydellään, vaikka vuorot tehdään usein samoja reittejä pitkin. Yöllä työskentely tuo myös oman lisänsä. ”Työ sopii hyvin liikunnasta nauttiville. Huomaan, miten liikunta tekee itsellenikin hyvää. Olen vajaassa vuodessa laihtunut 15 kiloa.” Työt aloittaessaan Ossin matkassa kulki kokeneempi jakaja, joka perehdytti hänet viikon ajan työhön. Muuten seuraa pitää hiljalleen heräävä kaupunki. ”Vielä en ole alkanut kuunnella musiikkia työn ohessa, sillä yleensä keskityn vain itse työhön. Jakaminen on itsessään niin mukavaa, että en tarvitse muuta viihdykettä.” Pyörän laukut tyhjenevät, kun Ossi tiputtaa lehtiä postilaatikoihin tasaisella vauhdilla. Mielessä on jo reitin seuraava kohdetalo. ”Sen olen huomannut, että liian ajatuksissaan ei saa olla. Silloin saattaa jakaa lehdet väärin.”

Klo 4.00: Jalat saavat helpotusta loppureitillä

Jakelureitti on jo voiton puolella, mistä muistuttaa matkan varrella oleva iso mäki. Mäki on Ossin työvuoron kohokohta, sillä tässä vaiheessa lehdet eivät paina enää laukuissa ja loppumatka sujuu vaivattomasti. ”Työvuorot menevät tavallisesti melko nopeasti, sillä liikkuminen on hyvää ajanvietettä. Jos on oikein tarkkaavainen, yöllä voi nähdä kaikkea mukavaa, mitä päivällä ei tavallisesti tule vastaan.” Ossi bongaa usein erilaisia eläimiä ja lintuja yövuoroissaan, ja etenkin keväällä jakelua säestää lintujen laulu. Jopa kettu on tullut kerran vastaan. ”Joskus on myös mukavaa vain pysähtyä ja katsoa kaunista kuutamoa.”

Klo 5.00: Kärryjen palautus ja kotiin nukkumaan

Viideltä laukkujen pohjat jo näkyvät. On aika palata jakelukeskukselle, palauttaa pyörä ja viedä pakkausjätteestä tulleet roskat. Ossin työpäivä on tehty, vaikka monet eivät ole vielä edes kömpineet sängystä ylös. ”Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on onnistunut hyvin yötyöstä huolimatta. Olen itse asiassa myös Postin perusjakelussa töissä kolmena päivänä viikossa. Muuten minulla on päivät aina vapaata.” Tänään Ossi ei ole palaamassa enää päivävuoroon, joten suuntana on oma sänky. ”Olen tottunut hyvin yötyöhön, ja minulla on rutiinina nukkua torkut ennen työpäivän alkua. Kun pääsen kotiin, voin rauhassa nukkua pidempään.” Työn fyysisyyteen tottuu nopeasti, mutta myös palautuminen on tärkeää. ”Tämä on liikunnallista ulkotyötä, joka tekee ihmiselle muutenkin hyvää. Mikäs sen parempaa, että siitä saa vielä korvaustakin.” Uratarina on toteutettu yhteistyössä Duunitorin kanssa. Kirjoittaja: Martina Mutikainen.